Nyt odotellaan iltalabran kiertoa & tulosten valmistumista. Crp:n nousu voi johtua siitä, että eilen otettiin kaikki kanyylit pois - mutta se voi myös kieliä kalenterivaikutuksesta. Beibi oli tasan kuukausi sitten edellisen kerran kipeänä ja meillähän sairastetaan tarkasti kerran kuussa.
Huomenna kuiten helpottaa. Isä tulee tänne takaisin. Jos käy niin paskanakki ettei meitä vielä kotiuteta niin torstaihin asti on kuiten optio olla täällä koko sakilla.
Pupu ei ole suostunut tänään syömään lämmintä ruokaa laisinkaan. Pari purkkia jugurttia ja minun eväsmandariinit ovat kelvanneet ja onneksi tyttö on juonut reippaasti. Hyvä vasikka elää juomallakin..
****
Kuudelta kiersi iltalabra. Seiskalta tuli tulokset. Aamun crp 49 oli iltaan mennessä kivunnut 88:aan, sisään pyyhälsi päivystävä lääkäri ja nappulaan alettiin painimaan kanyylia. Tyttö pani niin rajusti hanttiin, että hän oksensi. Hiphei, kylläpä äidin mieli olikin korkealla hetken aikaa. Kanyylin laiton yhteydessä otettiin veriviljely, josko aamuun mennessä olisi diagnoosi selvillä ja oikea lääkitys plakkarissa.
Päivälle pituutta toi se, että me ollaan ulkonaliikkumiskiellossa tartuntavaaran takia, eli napu ei saa poistua huoneesta osastolle jaloittelemaan. Pienessä, kuumassa ja jännän tuoksuisessa huoneessa vietetään rattoisia perhehetkiä tuntikausia. Onneksi meillä molemmilla on omat ipadit ja jaksamme keskittyä niihin; minä luen hömppäkirjoja ja beibi pelaa clumsy ninjaa tai seikkailee youtubessa.
Yöhoitsu tuli antamaan antibiootit ennen kuin lähdin kotiin. Reppu oli pakattuna ja tyttö sopivan uninen. Paitsi että se kanyyli ei sitten ollutkaan suonessa.. Mutsi ja huonekaveri evakkoon, päivystävä lääkäri paikalle ja uusi painiottelu käyntiin. Jälleen kerran leijonanpennun karjunta kaikui osaston
hiljaisuudessa.
Kun antibiootti oli viimein saatu sille kuuluvaan paikkaan nuppu suostui syömään kupillisen mansikkasoppaa ja asettumaan makuulleen. Minä lähdin samalla sekunnilla, koska vieruskaveri alkoi myös olla yliväsynyt ja hänen isänsä jäi yöksi huoneen lattialle nukkumaan. Onneksi beibi on hyvä nukkuja ja uskon hänen tirsaavan täyttä aamulabroihin asti.
Mutta kyllä nyt korpeaa. Ollaanhan me aiemminkin aina saatu täältä jotain kotiin viemisiksi, mutta ne on olleet selkeitä flunssia. Nyt bebe ei ole räkäinen, korva- saati pissatulehdus ei ilmoittele itsestään. Ainoat sairastumiseen viittavat jutut ovat tämän päivän kertayökkääminen sekä syömättömyys. Toivon sydämeni pohjasta että nupulla on vain kurkku kipeänä tai vähän tulehtunut hengitysputken jäljiltä eikä mitään sen vakavampaa.
 |
| "Haloo, onko potilasturvassa? Haluaisin reklamoida.." |
No voi hurjaa ja kurjaa.
VastaaPoistaOletteko muuten saaneet vanhempina minkäänlaista henkistä valmennusta tai tukea tän raskaan leikkaushoitoprosessin ja odottelun aikana?
Kuvailemasi stressireaktio kanttiinissa kertoo omaa kieltään. Kun on lupa odottaa, että pahin ois takana sit se iskee.
Toivottavasti ei mitään pahempaa vaan pääsisitte pikkuhiljaa toipumaan operaatiosta ja nauttimaan korjatusta sydämestä.
Hei Merja. Ei me olla kovin aktiivisesti etsittykään tukea & apuja tämän läpikäymiseen. Silloin kun sintti syntyi me käytiin OYS:sissa psykologin luona "purkamassa tilannetta". Eli viiden minuutin small talkin jälkeen hän sanoi, että: "mitähän ihmettä te täällä teette, teillähän on jo kaikki selvää."
VastaaPoistaOlen maailman onnellisin aviovaimo, Paz on rauhallinen, jalat tiukasti maassa pitävä tyyppi joka vetää mut syvimpien soiden yli ja kerää palaset kun hajoan. Kostoksi minä piirrän hänelle sadistisia työvuoroja ja ajatan autolla yli 500km vain hakemaan perhettä kotiin. Me pidetään mahdollisuuksien mukaan perhepalavereja sen kanssa saunan lauteilla, siellä puolitetaan huolet, surut ja murheet. Käsi sydämellä sanon että tuo mun elämäni valo on niitä harvoja ihmisiä, joita voi luonnehtia sanalla "kultainen".
Huojentavaa kuulla, tai siis lukea, että homma on hallinnassa. Tuskin tuo paremmaksi voisi ulkopuolisen toimesta muuttuakaan.
VastaaPoistaReaktio oli vaan sellainen, että tuli mieleeni kysäistä.
Ihan aina ei myöskään perheessä hitsaannuta noin hyvin toisiaan tukeviksi. Aikoinaan työssä joutui lukemaan niistä toisenlaisista tarinoista.
Toivotan kumminkin tilanteen selkiintymistä eli pahan pöpön poistumista.