keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ei kahta ilman kolmatta ja muita ikuisia viisauksia

Yksi sana: prkl (jokainen voi lisätä puuttuvat vokaalit).

Kardiologit on lusiferin kätyreitä ja heidän ainoa tehtävänsä on viljellä surua ja huolta pahaa-aavistamattomiin vanhempiin. Eilen oli beibin sydänkontrolli. Jälkimmäisestä leikkauksesta on kulunut se neljä kuukautta, piupana on kehittynyt rytinällä tänä aikana, uusia viittomia ja sanantapailuja tulee päivittäin, ensimmäiset tanssimuuvit on opeteltu ja koko pimu on täynnä virtaa ja elämänriemua. Me olemme isänsä kanssa olleet onnesta ymmyrkäisinä tästä mahdollisuudesta ihastella beibin kasvua ja siitä, että meillä on tuo ihana, elävä lapsi.

Mutta kuinka kauan meillä on tuo pörriäinen surraamassa lattialla ja aploderaamassa potalla? Eilen OYS:sin kardiologi antoi julman tuomion. Läppä vuotaa liikaa edelleen, sydämen vasen kammio on lähtenyt taas laajentumaan ja tilannetta helpottaa leikkaus. Vielä meitä ei jonoon laitettu, tyty on niin hyvässä kunnossa, mutta tulevaisuudessa se kamala leikkausrumba odottaa meitä poloisia pikkupartikkeleja.

Sydän on kylmä, mieli on maassa ja ahdistus jotain sanoinkuvaamattoman suurta. Alan jo hiljalleen uskoa olevani Hitlerin reinkarnaatio tai jotain vielä pahempaa, koska kaikkea tätä huonoa tuuria ei voi selittää yhden elämän synneillä.