Vaikka
leikkaus ei toteutunut suunniteltuun aikaan, ei se ollut maailmanloppu. Me
hengailtiin yksi ylimääräinen vuorokausi Helsingissä kavereiden luona. Beibi
otti ilon irti nuoren, vimmaisen naisen voimalla ja ravasi takaterassilla
pulikointialtaasta kuplia puhaltamaan ja takaisin ilakoimaan ja pulikoimaan
kahden minuutin välein. Onneksi uni tyrmäsi nuorisojaoston hyvissä ajoin ja me
vanhemmatkin saatiin parantaa maailmaa muutaman tunnin ajan ennen kuin
höyhensaarten juna lähti meidänkin osalta taipaleelle.
Naantalin
kylpylähotelli on perälaudasta. Samoin kuin Helsingin Scandic Park, täälläkään
ei ole kesällä toimivaa ilmastointia. Mikä ihme siinä on, ettei Suomen
hotelleissa varauduta kesään laisinkaan? Ihan on avattava ikkuna, eikä
huoneessa ole edes sellaista säädintä, jolla voisi leikkiä hallitsevansa
huoneen ilmastointia. Tai no on täällä patterissa termostaatti, mutta se ei
paljoa viilennä jos ulkoilman lämpötila hipoo 30 astetta. Näppärät asiakkaat
kuiten ovat varautuneet kaikkeen, ja meillä on ihan oma pöytätuuletin mukana
tuomassa edes pientä helpotusta tähän samperin kuumuuteen.
Torstaina
oli Se Päivä, kun nappula pääsi fanittamaan livenä Suurinta Sankariaan. Me
mentiin Muumimaailmaan. Mukana oli tukijoukkoja paikkakuntalaisesta D-perheestä
sekä yksi Helsingin tuliainenkin, joka tosin liittyi sakkiin vasta Tärkeimmän
Homman jälkeen.
Kun pikkunilkki
näki Muumipapan ensimmäistä kertaa, hän oli ihan hämmentynyt. ”Papa” oli ainoa
asia, jonka hän kykeni sanomaan. Kiltisti tyttö kuitenkin odotti vuoroaan ennen
kuin tuli hänen hetkensä käydä Pappaa iholle. Eikä Emma halannut Pappaa, ehei,
hän nojasi Pappaan niin että nenä meni lyttyyn ja vain seisoi siinä Pappaa
vasten pitkän tovin. Äidillään tietysti vedet lensi silmistä, koska beibillä on
aina leikkauksissa ja teholla ollessaan ollut mukana pehmopappa. Yleensä
sairaalareissujen jälkeen Papa on saanut pitkän kylvyn 40 asteen ohjelmassa
UPO:n toimesta, koska siinä on ollut verta aika reilusti.
Muumipapa on
myöskin Petteri-rievun ohella ollut mukana lähes joka reissulla, joka ollaan
tehty ja sitä on etsitty joskus kissojen ja koirien kanssa hotellien sänkyjen
alta ja seinänvierustoilta. Ja nyt pikkupirpana pääsi nojailemaan Pappaa vasten
ja oli kerrankin itse Papan paijattavana, eikä aina toisin päin.
Ottaen
huomioon, että me ollaan se sakki, joka kiersi Louvren alta kahteen tuntiin ja
British Museossa Lontoossa aikaa kului vajaat kolme tuntia (josta lounas vei
leijonanosan), oli ihme, että Muumimaailmassa me viihdyttiin ihan kevyesti
viisi tuntia ja vieläkin saattoi jäädä joku nurkka koluamatta. Ja
todennäköisesti tuosta tulee meille ihan vakio kesäkohde, jonne on päästävä
vuosi toisensa jälkeen. Pappaa vasten nojailemaan ja voimia keräämään.
Muumimaailman
jälkeen hotellille ja iltahommiin. Huomenna palataan takaisin kotiin ja arkeen
ja aletaan taas odottamaan jonohoitajan soittoa. Mutta nyt en enää pelkää sitä
niin pahasti kuin mitä aiemmin. Koska käytännössä kyseessä tulee olemaan
”kauneusleikkaus”, mikä sujunee ilman dramatiikkaa. Toivottavasti.
Papalta lämpöä hakemassa |
Nuuska Muikkunen vaeltelee talvet, tyttö ympäri vuoden |