sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Jonoon, mars.

Kesäkuun 16. päivänä Armon vuonna 2014 jouduttiin taas leikkausjonoon Oulun kardiologin toimesta. Tuomio on selvä & tyly: pumppu pompottelee tasaisesti, mutta vasen ja oikea puoli ovat eri paria.. Vasemman puolen pinta-ala on kaksi kertaa oikean puolen kokoinen, eli läppä vuotaa ja sydämen lihakset  laajenee toiselta puolelta liikaa.

Löysin sieluni sopukoista piilossa pysyneen leijonaemon, keräsin kaiken rohkeuteni ja soitin jonohoitajalle seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa vielä kirurgit eivät olleet käsitelleet kokouksessaan beibin leikkauksen aikataulua, ja ehdin vielä ilmoittamaan että tarvittaessa me päästään Helsinkiin lyhyelläkin varoitusajalla - eli peruutusajatkin käy. Se hyvä puoli tässä yrittäjän hommassa on, että jos vapaata täytyy raivata se useimmiten onnistuu (tosin kalliiksi tulee, mutta onnistuu).

Jonohoitaja soitti tällä viikolla.

Kirurgit olivat käsitelleet nuppusen lähetteen perjantain kokouksessa ja leikkausajan sijaan, meille annettiin aika tulla 3D-ultraan Helsinkiin elokuun lopulle. Se on joko a) hyvä uutinen tai b) ei ole. Ensimmäinen oletukseni on, että koska nappulan pumppua on leikattu jo kahteen kertaan eikä sitä olennaista vikaa ole saatu korjattua, kirurgi tahtoo olla aivan varma siitä, mikä vika on ja miten se korjataan. Toinen vaihtoehto on, että he arvioivat silloin, kannattaako sydäntä enää leikata. Toivottavasti olen oikeassa tuon ensimmäisen oletuksen kanssa.

Päätin, että tuo elokuun aika on hyvä juttu. Ainakaan ennen sitä ei leikata, eli jatkoaika on myönnetty! Me voidaan rällätä ja riekkua tämä kesä kuin viimeistä päivää - kunhan uimavedet lämpenisi ja pihalla tarkenisi olemaan ilman toppapukua.