maanantai 19. tammikuuta 2015

Kovan päivän ilta

Kääk. Pelko on valunut möykyksi vatsaan ja tärinäksi käsiin.

Viiden aikaan aamulla herättiin, ukki vei meidät kentälle ja Helsingissä taas A-kummi oli vastaanottajana/ruokalähettinä/autonkuljettajana/lapsenvahtina ja Isona henkisenä tukena koko päivän sairaalassa ja osan vielä hotellillakin.

Beibi läpäisi tänään leikkausta edeltävän terveystarkastuksen - tiukasta vastustamisesta huolimatta. Pituutta neitosella on pari senttiä vaille metri ja painoa himpun verran yli 15kg. Verenpaineet kaikista raajoista ja ekg näytti olevan ok. Verta imettiin kyynärvarresta tiukan painiottelun jälkeen neljä tai viisi putkellista ja sormenpäästä (toisen painierän jälkeen) kaksi putkea. Keuhkokuvat näytti päärynän muotoisen sydämen ja ultrassa tilanne ei ollut muuttunut radikaalisti. Yleislääkäri totesi kunnon hyväksi, nukutuslääkäri kävi tarkastamassa tilanteen ja lopuksi leikkaava kirurgi erehtyi samaan huoneeseen.

Huomisen leikkauksen suorittaa Juha Puntila - sama kirurgi oli leikkaamassa myös edellisellä kierroksella. Henkilönä hän on sellainen, jolta ostaisin käytetyn auton. Rauhallinen, määrätietoinen ja  hän ymmärsi hätääntyneen äidin möläytyksen siitä, ettei tohtorin tänä iltana kannata läärätä punaviinin kanssa.. Puntilan tapaaminen hieman kevensi pelkoa, ainakin hetkellisesti.

Nyt on tyttöpieni käynyt suihkussa, saanut iltaruoan ja odottelemme unen tulemista. Tänään ei ole mitään kiirettä nukkumaan, ehdin ikävöidä nappulaa vielä niin monena iltana että tänään rällätään niin pitkään kuin jaksetaan. Hotellihuoneessa on iso peili josta voi peilata itseään kreisibailatessa fröbelin palikoiden tahtiin.

Paz tulee tänne tunnin-parin sisään ja sen jälkeen huolet puolittuvat. Huomenna meidän on määrä olla osastolla klo 06.45, esilääkitys annetaan 07.00 ja saliin mennään klo 08.00. Se on alta 12 tuntia kun piina alka. Kun/jos leikkauksesta ja ekasta vuorokaudesta selvitään ollaan jo paremmalla puolella.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti