tiistai 20. tammikuuta 2015

Soitto salista

Klo 13.30 kirurgi soitti. Nappula on hengissä, läppää on korjailtu ja klo 16 aikoihin pääsemme ehkä teholle katsomaan beibiä.

En muista että koskaan olisin ollut näin kauhuissani kokonaista päivää. Jokaiseen hengenvetoon piti keskittyä, rintaa puristi panta ja vatsassa tuntui kuin olisin jumissa vuoristoradan hurjimmassa laskussa.


Nyt on sitten ne kriittiset 24 tuntia jolloin nähdään, miten pumppu pompottelee.


Osa hoitoarsenaalista. Pari pömpeliä on sängyn takana lattialla.

Kello tuli 16 ja me olimme vanhempien huoneessa odottamassa pääsyä teholle. Hoitaja tuli hakemaan
meidät siitä huoneesta. Olen aivan varma, etten ikinä ole pelästynyt niin paljon kuin sillä hetkellä kun huoneen ovi avautuu ja hoitaja kysyy meitä nimeltä. Sen kohtelunhan saivat edellisellä leikkauskerralla menehtyneen tyttösen vanhemmat: hoitaja tuli hakemaan heidät keskustelemaan syrjemmälle, meidät on aina vaan kutsuttu sisäpuhelimen kautta hoitohuoneeseen ja luotettu siihen, että osaamme tulla oikeaan huoneeseen. Kerroin kyllä hoitajalle vapinani ja paniikkini syyn.

Nuppu oli kakkoshuoneessa ja hän on hengissä ja hänen sydän lyö. Maailmassa on järjestys.

Leikkauksen jälkeen ei ole tullut sellaisia rytmihäiriöitä kuin edellisellä kerralla. Keuhkokuva oli näyttänyt hyvältä. Nukutuksesta on luovuttu mutta beibiin menee roimasti kipulääkettä, rauhoittavia ja verenpainelääkettä. Minun pienen aarteen sydän lyö. Me olemme lottovoittajia onnekkaampia koska meillä on elävä lapsi! Ajatelkaa, sen sydän pysäytettiin, sitä korjattiin ja nyt se taas lyö. On se vaan ihmeellinen asia. Tällä hetkellä olisin valmis ostamaan kirurgilta omakotitalon ilman kuntotarkastuslausetta. =)

Sovittiin menevämme vielä puoli yhdeksän vierailulle sairaalaan. Sen jälkeen nämä vanhemmat on jo todennäköisesti niin rättipoikkikuitti että eiköhän tämä hotellihuone hiljene ysiin mennessä.

Yksi kanyyli, kaikki laitteet.





2 kommenttia:

  1. Henkeä pidätellen olen seuraillut kirjoituksiasi.
    En ole osannut sanoa mitään rakentavaa. Nyt kuitenkin rohkenen onnitella teitä lottovoitostanne; onnistuneesta leikkauksesta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Vielä ei tohdita henkseleitä paukutella mutta sitä vaihetta ollaan taas ihan himppusen lähempänä. Toinen keikka teholla takana ja kaikki jatkaa samaan tahtiin, nappulalla hengitys rahisee nukutuksen seurauksena mutta sydän lyö. =)

    VastaaPoista