perjantai 30. tammikuuta 2015

Paljonko mahtuu kolmeen tuntiin

Vähän toista viikkoa leikkauksesta, muutama päivä kotihoitoa ja arki alkaa hiljalleen rullaamaan. Tyttö voi hyvin ja on reipas pikku potilas, joissan tilanteissa hän teloo itseään (rintaansa) ja säikähtää kipua mutta muuten kaikki menee mallikkaasti.

Tänään oli OYS:sin lastenkardiologin tarkastus ja historian ensimmäistä kertaa beibi antoi kuunnella stetoskoopilla ilman nyrkkitappelua.Myöskin painon tarkastaminen kävi itkutta ja kaikki sujui kuin rasvattu. Sydämen sivuääni on kähvelletty Helsingin reissulla, ultra kertoi vasemman puolen pumpusta alkaneen pienenemään ja fixattu läppä toimii huomattavasti paremmin kuin ennen ei. Lähtiessä käytiin vielä verenluovutuksessa laboratoriossa ja lähdimme ostamaan hyväsydämiselle tytölle pierupyssy (jokainen nuori nainen tarvii pierupyssyn - ja näemmä yhdeksän metriä pitkän autoradan..)

Muutama tunti käynnin jälkeen pumpputohtori soitti perään. Tulehdusarvot on edelleen yli sata vaikka antibioottia vedetään viidettä päivää. Hän epäilee, että leikkauksen jäljiltä nuppusen sydänpussi on tulehtunut ja meidän täytyy rynnätä maanantaina takaisin sairaalalle tarkempiin tutkimuksiin ja todennäköisesti pupu jää sisäruokintaan sairaalaan seurattavaksi..

No, ehdittiin me kuiten kolme tuntia iloita - se on paljon enemmän kuin puoleentoista vuoteen on ehditty. Oltiin huolettomia ja uskallettiin ääneen suunnitella kuukauden päässä häämöttävää eloonjäämisjuhlaa perheen kesken Nokian Edenissä.

Tämä tammikuu on ollut pirun raskas. Ensin nappula sairasti sen keuhkokuumeen, jonka takia hengailtiin sairaalassa pari yötä. Sen jälkeen oli viikon paussi sairastamisessa ennen sydänleikkausta ja siitä toipumista. Ja nyt sitten tämä. Jotenkin vaan tuntuu, ettei enää millään jaksaisi yhtään vastoinkäymistä, edes pientä, ilman että kameli käy kontalleen.

Valmiina, tähtää, pieraise!

1 kommentti:

  1. Kyllä tuntuu elämä olevan aikamoinen seikkailu. Elin jo niin teidän "kaikki putkeen" -fiiliksissä, kunnes pääsin kohtaan "paluu sisäruokintaan".
    No sekin mutka vaan on kuljettava. Onpahan kotona odottamassa pierupyssyt sun muut vempaimet.
    Hyväsiitä vielä tulee!

    VastaaPoista