keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Homma pakettiin

Tiistaina me päästiin lähtemään kotiin - eikä hetkeäkään liian myöhään.

Aamulla nappulan kanyyli oli mennyt tukkoon (tai eksynyt suonesta tjsp) joten antibioottia ei voinut antaa enää suonensisäisesti. Lääkäri oli tehnyt päätöksen, että bebeen ladataan vuorokauden lääkeannos suoraan lihakseen 2ml molempiin kankkuihin ja vasta piikkien jälkeen tuli puheeksi kotiutuksen kulkuneuvo. Kun lääkäri kuuli meidän lähtevät kuuden-seitsemän tunnin ajelulle henkilöautolla, hän vain tuumasi "oi voi, peppu-parka".

Tulehdusarvot olivat vielä ti-aamuna korkealla, mutta ne eivät olleet kohonneet enempää joten laajakirjoinen antibiootti auttanee. Usein leikkausten jälkeiset crp-arvojen nousut jäävät mysteereiksi, onhan sitä pientä kroppaa sorkittu isosti ja mahdollisuuksia tulehduksille ja muille pöpöille on riittävästi.

Todistusten ja hoito-ohjeisen saamisen jälkeen musta volvo lähti kiitämään nelostietä. Yhdentoista aikaan illalla oltiin kotona, väsyneitä ja kärtyisinä koko sakki - mutta kotona. Olemme onnekkaimpia ihmisiä maailmassa, koska meitä tuli kotiin sama määrä sakkia kuin mitä lähtikin Helsinkiin.

Keskiviikko, eli tämä päivä on mennyt itkeskellessä, nauraessa, ihmisille ilosanoman kertomisessa ja tyttöä ihastellessa. Huomenna pitäisi tarttua arkea sarvista ja alkaa lähettelemään papereita kelalle, varailemaan korvakontrolliaikaa ja vilkaista peiliin, minkälainen peikko siellä asiakkaita pelottelee. Normaalirytmi saa vielä hetken odottaa, nuppu on kuukauden saikulla päivähoidosta ja elämä pidetään pienessä paketissa tartuntatautien osalta.

Nyt kai mulla on lupa joskus huokaistakin väsyneenä ilman huonoa omatuntoa kun tuo tyttö alkaa ihanan ikätasoisen uhmaikäilyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti