Daddy-cool ei ehtinyt sairaalalle ennen ensimmäistä lääkärinkiertoa. Tällä kertaa beibin tutkinut lääkäri oli osaston normaali lääkäri. Hän väänteli ja käänteli beibiä, kyseli voinnin muutoksista ja väänteli vähän lisää. Hetken harkinnan jälkeen hän julkisti mielipiteensä: tämä ei kyllä ihan viittaa korkeaan keuhkoverenpaineeseen (keuhkovaltimon verenpaine tjsp. lyhenee minun ammattitaidollani keuhkoverenpaineeksi) mutta asiaan täytyisi palata hetken kuluttua ultraamisen merkeissä. Isä tuli sairaalalle ja siinä samassa lääkärikin tuli ultravärkin kanssa katsomaan meidän pikkuakkaa. Beibin mielestä geelin levittäminen rinnalle on jotain nii-iin vanhanaikaista ja so last season, että sitä piti hieman protestoida, mutta onneksi peili rauhoitti tilanteen sille mallille että lääkäri saattoi tutkia asiaa.
Sama linja piti edelleen. Tietysti minä kävin tivaamaan, miten kaksi lääkäriä saattaa saada näin toisistaan eroavat diagnoosit ja tämä lääkäri huomasti blondille selittämisen sen verran haastavaksi että avuksi otettiin valkoista paperia, kynä ja tikkupiirrokset. Tämä alkaa lupaavasti vaikuttamaan siltä, että me olemme saaneet ns. väärän hälytyksen ja nuppu alkaa olemaan kohtapuoliin kotiutuskunnossa. Toki sairaalan "virallinen ultraaja" tarkistaa nuo kuvat. Beibillä on jostain sydämen sisältä vuotoa jonnekin toiseen osaan sydämessä, mutta sitä kohtaa, mistä vuoto tulee on kohtalaisen haastava määrittää ja sillä tosiaan on eroa tuleeko se oikeasta vai vasemmasta kammiosta. Oikeasta tarkoittaa, että vika on kuolemaksi ja vasemmasta että se on harmiton ellei kehity suuremmaksi. Matti Nykänen voisi guruta tuohon, että se on fifty-sixty -tilanne. Mutta kun mikään muu oire sydämessä ei viittaa siihen että vuoto tulisi oikeasta kammiosta julmetulla paineella niin tämän päivän lääkäri on juurikin kallistunut tuon harmittoman läppävuodon tai VSD:n puolelle.
Mutta huominenhan kaiken muuttaa voi - ja niin kuin pari kertaa aiemminkin kun olen erehtynyt kertomaan kivoista uutisista ja seuraavana päivänä saanut kuution kakkaa niskaan - niin nyt pelottaa että tämän päivän lääkäri onkin väärässä. Eli uskon kun kuulen toisen (kolmannen) lääkärin mielipiteen. Todellakin olen onnellinen kuin pikkunen orava kevätaikaan, mutta tämä reilu viikko on imenyt aika tehokkaasti kaikki mehut minusta ja nyt vain odotan sitä hetkeä kun saan painaa kotioven perässäni kiinni, painua pehkuihin, lämmittää saunan, vetää kännit ja itkeä silmät päästäni. Sitten parin vuoden päästä ehkä uskaltaudun lukemaan nämä jutut, koska nyt en halua ajatella mitä henkistä prässiä tässä käydään läpi nyt vain kääritään hihat ja painetaan etukumarassa menemään ajattelematta yhtään ylimääräistä ajatusta. (ja välissä pyyhitään nenä siihen hihaan ja jatketaan taas - nih)
Illalla yhdeksän maissa kun lähdimme takaisin mäkkitalolle nappasin kuvan Lastenklinikan pihalta. Joka ainoa pyörä on mäkkitalolta ja oli aika surullinen paikka huomata, että pyörien ajajat on edelleenkin lastensa luona sairaalassa kun muut ympäriltä ovat lähteneet koteihin perheiden luo. Mutta olemme kiitollisia siitä, että meillä on vielä se lapsi - vaikkakin osastolla - mutta kuitenkin On.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti