keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Eikä tässä vielä kaikki..

Julkisuuteen on noussut tänään nettiadressi HYKS:in K9 (lasten teho) inhimillisempien vierailuaikojen puolesta. Olen allekirjoittanut sen ja kehoitan kaikkia muitakin tekemään niin.

http://www.adressit.com/lasten_oikeus_vanhempiinsa_tehohoidossa


Seuraava teksti on vain henkilökohtainen mielipiteeni:

K9 osastolla todella on tiukat ajat jolloin vanhemmat saavat olla lapsensa luona. Meillähän tämä oli kohtalaisen siedettävää ensimmäisellä kierroksella, koska lapsi oli vasta 5kk:n ikäinen ollessaan siellä. Hän ei vierastanut hoitajia, ei kaivannut vanhempiaan tai muutoinkaan näyttänyt kärsivän erosta. Tämä toinen kierroshan tehtiin kun tyttö oli 1v3kk - vierastus oli pahimmillaan ja syliinottoa kuvaava viittoma on jo kovasti käytössä. Ja tytär on oppinut siihen, että vähintään toinen vanhemmista on hänen kanssaan 24/6 (sunnuntait mummo hoitaa beibiä meidän töissä ollessamme). Kyllähän se riepoi sydämen tuhannen palasiksi kun tiesi, että nappula ikävöi hereillä ollessaan ja me ikävöimme häntä koko ajan.

Ja tuolla teholla hoidetaan taaperoikäisiä samalla tavalla kuin pikkunatiaisiakin. Miltä se mahtaakaan tuntua 3- tai 5-vuotiaasta kun äiti ja isä pääsevät käymään hetkeksi aamukahdeksalta (jos hyvä tuuri käy) ja sen jälkeen seuraavan kerran lastentehobingoa pelataan klo 13 jälkeen? Eikä noista ajoista jousteta, ei sitten niin millään.

Mehän olemme pisimmillään odottaneet siinä hikisessä kopissa puolitoista tuntia tyttären luokse pääsemistä. Ja ainakin kokemuksen mukaan se ilmanvaihto-ongelmia pahoitteleva teksti on roikkunut vanhempien "lepohuoneen" seinällä vajaan vuoden - lämpötila huoneessa on lähempänä 30 astetta koko ajan eikä ilma siellä vaihdu laisinkaan. Jokaista risahdusta kuunnellaan ja nanosekunnissa ollaan valmiita hyppäämään penkistä jos kaiuttimesta kuuluu: "N:n äiti ja isä voivat tulla". Lepäämisestä siinä huoneessa on turha haaveillakaan, jokaisen odottajan silmät on naulittu seinäkelloon, jonka minuutit matelevat ja syövät sitä kallisarvoista vierailuaikaa hetki hetkeltä lyhyemmäksi.

Siinä huoneessa aistii ne tuhannet ja taas tuhannet odotetut epätoivoiset minuutit ja itketyt kyyneleet. Ainoa positiivinen asia on astiakaapissa olevat muumi-astiat jotka Vilja Vaeltajan sakki on lahjoittanut

http://viljavaeltaja.blogspot.com/search?updated-min=2011-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2012-01-01T00:00:00-08:00&max-results=29

Kun täältä maalta lähdetään Helsinkiin asti sairaalaan, niin eipä käy pienessä mielessäkään se, että jostakin asiasta voisi reklamoida. Mekin olemme muiden kollegoiden kanssa alistuneet noihin julmiin vierailusääntöihin mukisematta ja järjestäneet päivämme niin että olemme aina vierailuajan alkaessa vaanimassa sinisellä sohvalla mahdollisuutta päästä lapsemme luokse. Kunpa tuohon tulisi muutos. Beibi aloitti elämäntaipaleensa OYS:sin lastenteholla osastolla 55 - ja minä sain olla siellä aina. Vaikka kyseessä oli vastasyntyneiden osasto. Jopa mymmeli pääsi käymään siellä katsomassa perheen uusinta jäsentä. Toki lääkäreiden kierron ja hoitajien palaverien aikaan meidät vanhemmat paiskattiin huoneen ulkopuolelle, mutta heti sen jälkeen saimme mennä takaisin natiaistemme luokse. Miksi siis ei silloin kun lapsi jo osaa vaatia läheisyyttä ja ikävöi vanhempiaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti