O niin kuin Onni

O niin kuin Osasto
O niin kuin tOipuminen (luovuus tyrehtyi tasan sekunti aiemmin)

Tämä päivä on kulkenut cha-cha-chan askelilla. Aamulla käytiin pirpanan luona teholla klo 8-9 vierailuaikaan, sen jälkeen lähdettiin kuluttamaan aikaa (mies) ja rahaa (minä) kylille. Kampissa huomattiin kellon rientäneen niin, että puoli kahden vierailuaikaan ehtiminen olisi mennyt turhan tiukalle, niinpä soitin teholle kertoakseni ettei me ehditä ainakaan ihan alkuun tulemaan sinne. Mutta vastaus oli; "ei teidän tyttö ole enää täällä". Parin väliin jääneen sydämenlyönnin jälkeen hoitaja kuitenkin selvensi lausettaan (kun toki oli ensin kysynyt, että olihan teillä se down) että tytär oli siirretty K4-osastolle.

Hilipatihippaa Simonkentän Scandicin pihalta taksiin ja kiivaan & kallellaan sairaalalle. Siellähän se meidän natiainen pinnasängyssä piti yhden naisen mielenosoitusta Lastenklinikan remontoinnin / uuden lastensairaalan rakentamisen puolesta. Beibi oli innoissaan nähdessään meidät ja yritti lähteä tynkäsiivillään lentoon. Isä hoiti ruokapuolen, eli epämääräisen oranssin mössön natiaisen naaman, rinnuksen ja otsatukan kautta suuhun ja minä ilmoittelin puolelle Suomelle että täällä ollaan ja kyllä saa tulla katsomaan.

Seuraava vaihe on sitten kotiutus, niin olen päättänyt. Soittelin tänään aamusella finnairille ja hajoitin meidän ryhmän, eli daddy-cool lähtee huomenna kotiin ja me - ihan omavalintaisesti - on siirretty lennot tiistaille. Finskille oli pakko saada joku päivä ja laskeskelin että jos mennään edellisen kaavan mukaan niin tiistai olisi se neljäs osastopäivä. Muistettakoon tämä: puhelinpalvelusta EI KOSKAAN kannata ohimennen kysyä, voiko rattaat viedä portille - koska tämä elämäänsä kyllästynyt wannabe-yksityisetsivä kyseli lisää ja kuultuaan meidän tulevan Lastenklinikalta leikkauksesta piti palaverin puolen konttorin kanssa, päivitti fb-profiilinsa (töissä, lomps) pelasi pari erää pasianssia ja sen jälkeen kertoi minulle, ettei meitä päästetä koneeseen ennen kuin MEDIF-lomake on hyväksytty. H**A V**U! Eli siis kuponkia tulostamaan, sitä lääkärille toimittamaan ja sen jälkeen odottamaan että joku finskiltä ottaa yhteyttä arkisin virka-aikaan tietysti ja vähintään 72 tuntia ennen lentoa, että hyväksytäänkö meidät lennolle. Just joo.. Todellisuudessa tämä kuvio menee niin että siirrän finskin lennot jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja varaan blue1:n lennot meno-paluuna HKI-OUL-HKI, hilpaisen pimun kanssa koneeseen sen kummemmin selittelemättä ja pääsen kotiin. Koska ainoa asia mikä meidät tällä hetkellä erottaa muista matkustajista on se, ettei nappulaa saa nostella kainaloista. Ärrinmurrin, olen sangen tuohtunut ja sen kyllä huomaa..

Mutta puppendahl on nyt osastolla ja sekös on vasta onnea ja autuutta. Toki pari apparaattia tuli mukana teholta, eli niitä ylipaineviiksiä pidetään tänään klo 15-18 sillä toivolla että ne föönaisivat keuhkoista pois niihin kertyneen kosteuden (eli ilmeisesti ne "sutut" joilla meitä aiemmin peloteltiin puolikuoliaiksi). Nappulahan ei mitenkään älyttömän korkealle arvosta niitä viiksiä saati niihin kuuluvaa ei-niin-trendikästä-hattua, mutta suurimman puristuksen ja huutelun jälkeen uni näytti maistuvan ihan makoisalle. Eli päivän urheilusuoritus on nyt pulkassa ;) Lisäksi pulssia, sykettä ja saturaatiota seurataan neljän monitorin voimin.
Lääkkeinä menee parasetamoli suppoina ja antibiootti suoneen - sekä tietty nesteenpoistolääke ja jokin rytmiä tukeva lääke. Tarvittaessa hän vielä saisi morfiinia jos äityisi kovin tuskaiseksi, mutta viimeisin "morkku" (ehhehee, sairaalaslangia) on tyrkätty häneen eilen illalla kymmenen aikaan eikä hän sen jälkeen ole näyttänyt tarvitsevan sitä. (Äiti kyllä tarvitsisi sitä parkuviin etureisiin ja *öh* "takareisiin" - jokainen joka aloittaa keväällä liian innokkaan polkupyöräilyn tietää tasan tarkkaan tuon "takareisien" tuskan joka ainoan kuopan, kävyn ja hiekanjyväsen kohdalla. Ostetaan pyörä, istuin ei välttämätön).

Nyt otamme tuumaus- ja ruokataukoa mäkkitalolla - toisella on nälkä ja toinen kuorsaa. Lähdemme pirpanan luo heti ruoan päälle ja varmaankin olemme sairaalalla siihen saakka että natiainen nukahtaa yöunille. Aivan ihana kun saa olla lapsen luona - se on parhautta =) Huomenna aamulla isä lähtee himppeen ja takaisin työelämään ja me jäädään napun kanssa viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa ja nauttimaan Helsingin huumaavasta ilmapiiristä.