Eilen oli tyttösellä sydämen kontrolli OYS:ssa. Ohjelmassa oli ultraus ja verikokeita ja tällä kertaa kardiologi ei soittanut perään verikokeiden tuloksista vaan antoi suosiolla terveen paperit.
Ohhoh.
Maaliskuun puolivälissä on tutkimuskuvaus, huhti-toukokuussa seuraava kardiologin kontrolli ja jos kaikki näyttää hyvältä vielä silloinkin, niin me päästäneen siihen tahtiin, että kerran vuodessa kontrolloidaan sydämen toiminta.
Voi sen tähären.
Nyt kun tämä hetki on koittanut, tuntuu aika hämmentävältä. Edelleenkin odotan jostain nurkan takaa pommin ilmestyvän ja lääkärin soittavan: "lällällää, heti luuli kumihuuli"-puhelun. Tämä on samanlaista kuin Grand Canyonin näkeminen, asian suuruus hiipii tajuntaan vasta paljon, paljon myöhemmin.
Mutta paljon mua hymyilyttää =)
Olen lukenut blogisi melkein samalla kertaa alusta loppuun. Sydän syrjällään täällä jännittänyt ja itkenyt. Kirjoitat kyllä hyvin! Mitä teille nyt kuuluu?
VastaaPoistaKiitos. Meille kuuluu hyvää - kait. En ole tohtinut vielä raahata nappulaa päivähoitoon, koska siellä väkeä kaatuu kuin heinää kuumeinfektioon. Odotellaan ens viikon maanantaina olevaa kontrollia tt-kuvausten suhteen, silloin toivottavasti saadaan tietoa märkäpesäkkeen nykyisestä tilasta. Tyttö on, kauniisti sanottuna, vauhdikkaampi kuin ennen leikkausta. Uni ja ruoka maistuu ja joka paikkaan mennään juoksemalla.. Ihan joka paikkaan.
VastaaPoista