Beibin otsakanyyli meni yöllä tukkoon. Onneksi lääkettä jäi vain pieni liraus antamatta, joten me saatiin nukkua seitsemään ennen kuin labratäti tuli hellästi herättämään (eli pamautti kattovalot päälle ja ryntäsi lapsen kimppuun). Huomenta vaan.
Aamulääkerumba meni uusiksi. Yhdeksän aikaan poistuin huoneesta siksi aikaa, että osaston lääkäri laittaisi uuden kanyylin. Ei onnistunut. Sitten tuli teho-osaston lääkäri. Ei onnistunut. Sitten tuli anestesialääkäri, ei onnistunut ihan helpolla hänkään mutta kun palasin pällilääkärin luota niin nuppu nukkui ehta kanyyli kyynärvarressaan. Tästä lähtien kukaan muu kuin anestesialääkäri ei tuota tyttöä rei'itä, siitä pitää huolen monta kymmentä kiloa ärhäkkää äitiä. Nyt nassikan kanyylissa on ylläpitotippa koko ajan, se ei ehkä mene niin herkästi tukkoon kun letkussa on liikennettä. Eli liikkuminen on vielä vähän hankalampaa: muiden kanssa ei pöpövaaran takia saa olla tekemisissä ja nyt perässä seuraa 1,5metriä letkua ja lääkepumppu.
Se minun jutteluhetki oli tänään. Mulla oli ehkä liian suuret odotukset sitä kohtaan: oletin saavani tilanteesta jotain apua mutta lähinnä kanssakeskustelijaa kiinnosti se, miten minun tilanteeni vaikuttaa tyttöön. No, katsotaan maanantaina uudestaan, jos silloinkin vielä tuntuu siltä että beibin pää on eniten vaarassa minun hulluttelun takia, niin alan hakemaan apuja työterveyshuollon kautta. Ja onhan mulla kirjaimet, niistä saa kasattua sanoja ja sanoilla voi valuttaa huonon pois ja jäsentää ajatuksiaan.
Meillä oli tänään juhlallinen vahdinvaihto. Paz tuli sairaalalle nuppusen kaveriksi ja minä pääsin kotikonnuille parin työvuoron ajaksi. Oma suihku, paras suihku. Tietty töissä ei ehtinyt muuta kuin päivittää tytön kuulumisia asiakkaiden kanssa, mutta luotan edelleenkin siihen että jaettu murhe on puolitettu murhe.
Huomenna aamusta nuppu humautetaan, hänelle laitetaan reikä rintaan (keskuslaskimokatetri tjsp jonka ei pitäisi mennä noin herkästi tukkoon) ja rinta tt-kuvataan vihulaispöpön pesäkolon löytymiseksi. Nyt taitaa olla turha haaveilla siitä, että me päästäis kotiin ennen sunnuntaisia 4v-synttäreitä. Mutta olemme onnekkaita, että meillä on tuo tyttö, jonka syntymäpäivää juhlitaan sunnuntaina (paitsi ettei juhlita, ollaan töissä se päivä ja mummo tulee nappulan kans sauraalaan hengaamaan siksi päiväksi. Juhlitaan sitten loput 364 päivää ennen seuraavia vuosijuhlia).
No johan takkuaa :( Tuo cvk (keskuslaskimokatetri) on superkeksintö! Ennen Taysiin siirtoa meidän typylle 3 lääkäriä yritti kanyyliä, se oli silkkaa teurastusta, itku tuli äidilläkin! Päähän sitten sen kanyylin saivat. Meillä cvk on pelittäny onneks jo reippaan vuoden hyvin ja toivotaan, että toimii vielä loppuajankin! Lääkkeet, nesteet ja verinäytteet sujuu sen kautta niiiin helposti. Typyllä letku on vielä tunneloitu ihon alla tulemaan ulos selän puolelta, niin ei pääse kiskomaan letkuja tai repimään teippejä. Ja näytteiden otossa on helppo katella youtubea :)
VastaaPoistaHurjasti voimia ja jaksamista koko perheelle <3