keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Syy ja seuraus

 Sairaalassa on hurahtanut viikko. Perjantaina nuppu tt-kuvattiin ja vihdoin tulehdusarvojen kohoamiselle löytyi ihan oikea syy: rintalastan alla on märkäpaise joka ärhentelee. Se on niin viheliäisessä paikassa, ettei sitä näe ultrassa eikä rögntenissä. Oulu ja Helsinki inttivät muutaman päivän ajan hoitoprotokollasta ja Helsinki voitti, eli me vietämme täällä ainakin viikon vielä, silloin tulee täyteen kaksi viikkoa antibioottia suoraan suoneen ja pöpön poikineen pitäisi siihen mennessä olla historiaa.

Napulle laitettiin myös keskuslaskimokatetri perjantaina ja se helpottaa hommia kohtalaisen paljon silloin kun hoitajat osaavat käyttää sitä (mikä suinkaan ei ole automaatio). Päivät kuluvat lääkkeiden annostelun rytmissä ja toinen meistä vanhemmista on koko ajan täällä - paitsi sunnuntaina oli ja tulee taas tulevana pyhänä olemaan, mummo.

Jahka vapaus koittaa niin me otetaan siitä kaikki irti.

Kävin maanantaina toisen kierroksen pällilääkärin luona. Kerroin että kaikki on hyvin ja maailma on täynnä auringonpaistetta ja lähdin pois sopimatta uutta tapaamista. Jos puristus ja ahdistus vielä iskee niin hakeudun työterveyshuollon kautta juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa kotikonstien loppuessa. Onneksi meillä on kuukauden päästä Dublinin reissu odottamassa iloluontoisten kavereiden kanssa ja sillä reissulla nollataan tämä naamalle tullut kura.

Tyttö itse on hyvillä mielin ja mikä hätä tässä. Hän ei ole kipeä, ruokaa ja lepoa tulee tasaisin väliajoin ja koko ajan on tuttu ihminen kyljessä kiinni.

1 kommentti:

  1. Jännityksellä kurkkasin tämänkertaisen jutun auki.
    Voi että, kylläpäs on vihulainen pahaan paikkaan pesiny.

    Erityisesti surettaa, että pällilääkäri oli pälli, eikä helpottanu sun oloas.
    Dublinia kohti!

    Onneksi tyttö sentään hyvillä mielin.

    VastaaPoista