Voi hepoisen pimpero

 Tässä sitä taas ollaan, korvia myöten siinä kuuluisassa sonnassa.

Joulukuussa menimme kardiologille rutiinikontrolliin ja siellä vaihdettiin yhden poloisen äitimuorin sydän jälleen lyijyiseen ja nappula laitettiin leikkausjonoon. Paska tuuri, mutta minkäs teet. Ensimmäisestä leikkauksesta jäi sen verran railakas läppävuoto sydämen vasemmalle puolelle, että se on aiheuttanut sydämen toispuoleisen laajenemisen ja sen myötä pahenevan läppävuodon jne.. Furesis tuli taas jouluksi mukaan kuvioihin, nyt onneksi tablettiversiona, ja se sama tunteiden myllerrys kuin esimmäiselläkin kerralla. Nyt on vain pahempaa, koska meillä on kalpea aavistus siitä, mitä on edessä.

Soittelin noin kuukausi sitten Lastenklinikalle ja kyselin että onko beibin lähetettä vielä käsitelty kokouksessa. Silloin puhelimessa ollut jononhoitaja uhkasi postittaa materiaalin viikon sisällä, sitä ei koskaan sitten ehtinyt tulla kotiin asti. Samalla ilmoitin meidän tarvittaessa pääsevän Helsinkiin keskimäärin kolmessa tunnissa (tunti tästä kentälle, tunti lentämistä ja tunti kentältä sairaalaan). Ihan noin lyhyeen varoitusaikaan emme onneksi joutuneet, mutta kohtalaisen nopeasti tässä elämä aikataulutettiin uudeksi.

Se hetki kun puhelin hälyttää ja näytössä vilkkuu Jononhoitaja, ovenpielessä hengailee harjoittelija kyselemässä ihan turhanpäiväisiä juttuja, sähköposti laulaa ja pöydällä on tanakka nippu Juuri Tänään Hoidettavia Asioita Koska Olet Töissäsi Korvaamaton - vain se puhelu oli ainoa merkityksellinen. Eikä se ottanut montaa minuuttia kun työpaikan takapihalle jäi liekehtivät renkaanjäljet ja minä olin matkalla hakemaan ainokaiseni, kaikkeni, mummokerhosta kotiin puhkipussattavaksi.

Nyt elämme tiistaita. Lentoliput on varattu niin, että koko perhe lähtee sunnuntaiaamuna klo 5.55 lennolla Helsinkiin. Lastenklinikalle ilmoittautuminen on sunnuntaina klo 12. mennessä - eli se sunnuntai on tutkimuspäivä ja maanantaina beibi menee leikkuriin. Keskiviikkoaamuna isä lentää takaisin kotiin ja alkaa töihin minun jäädessä nappulan kans Helsinkiin. Tietty jos leikkaus perutaan/siirretään tjsp niin lennämme silloin koko sakki keskiviikkona takaisin. Mutta ostin finskiltä ne joustavat liput (sikakalliit näin lähellä lähtöä varatessa ja kuulemma vappukin on tulossa..) joten me pääsemme nappulan kans helposti kotiin sitten kun aika on. Työvuorot on järkätty niin että ehdimme olla sen pari päivää koko perhe kasassa.

 Tähän tilanteeseen pitäisi olla vielä paljon enemmän fyysistä tekemistä, koska minä yksinkertaisesti murenen joutoaikana. Mistä nyt voisi imeä voimia ja taistelutahtoa käydä tämä helvetti taas läpi? Onneksi tuo lattialla möngertävä ja pupunsa kanssa painiva natiainen ei ymmärrä jännittää tulevaa - pupun rökittäminen perinpohjaisesti on paljon ajankohtaisempaa. Ehkä minäkin alan ottamaan Borat-asussa sohvatyynyistä niskalenkin..

Nyt on vain yksi hiljainen toive, anna meidän pysyä terveinä maanantaihin asti ja ne kriittiset päivät sen leikkauksen jälkeen.