maanantai 30. huhtikuuta 2012

Pitkä marssi

 Tultiin juuri illan viimeiseltä tehokäynniltä. Tytön rytmi on saatu joten kuten pompottelemaan lääketuella - ainakaan tässä käyntien välissä ole massiivisia rytmihäiriöitä tullut, pienempiä kylläkin. Nappula on edelleenkin kipulääkkeillä tainnutettuna ja kiinni hengityskoneessa. Hieman meinasi liikehdintää olla näkyvissä, mutta koska pulssi ei noussut, tyttö vain kähnäsi unissaan. (Aiemmilla reissuilla on opittu se, että vireilläoloasteen voi nähdä pulssista, umpiunessa pulssi on 120 tietämillä ja virkkuna 140-150) ja viereisessä hoitopaikassa ollut pirpana protestoi sen verran äänekkäästi, että tuo ääniherkkä rääpäle reagoi siihen. Beibi on ollut aina tosi herkkä toisten itkuille ja säikähtää todella helposti isoja ääniä. Jo vatsassa ollessaan se intoutui potkimaan ihan urakalla kun kanniskelin itkevää vauvaa sylissäni.

Hoitaja ennusti, että me todennäköisesti tulemme ottamaan rytmin tasauslääkkeet mukaan kotiinkin, mutta seuraavassa lauseessa jo sanoi, että nyt ei vielä kannata huolehtia kotiinlähdöstä. Nyt meidän pitäisi uskaltaa laittaa nukkumaan. Teho soittaa yöaikaan ainoastaan silloin, jos tosi on kyseessä. Mutta eipä muuten paljon helpota tuo elämää. Ja me onnettomat vatipäät käytiin palauttamassa polkupyörien avaimet tuonne toiseen taloon. Eli jos lähtö tulee, toinen hilpaisee hakemaan pyöränavaimet sähkölukolla suojatusta, pimeästä rakennuksesta ja toinen kaivelee ne pyörät ulos varastosta, sitten toivottavasti puetaan päälle ennen kuin hilpaistaan renkaat soikeina ja pakarat soiden Paciuksenkadulle. Tosi elämän amazing race Lastenklinikka edition..

On tuo vaan tolkuton määrä, mitä kaikkea hoitokalustoa käytetään. Beibin kaulassa olevassa kanyylissä on tilat yhdeksälle aineelle. Lisäksi päähän menee kanyyli jossa on tilaa kahdelle, kämmenselässä on kanssa piikki paikallaan. Leikkaushaavasta tulee kaksi dreeniä ja sydämentahdistimen johdot 3-4kpl. Katetri on paikallaan ja sydänmonitorin lätkät. Neidolla ei ole yhtään raajaa vapaana tällä hetkellä, vaan jaloissakin on saturaatiomittari ja sydänlätkää (ja käsissä varmuuden vuoksi lepositeet). Kunhan se vain alkaisi tuosta virkustumaan, niin sitten oltaisiin helisemässä niiden pienien, vikkelien käsien kanssa.


Hoitajien vuoro vaihtuu aamulla puoli kahdeksalta ja sen jälkeen on raporttiaika kahdeksaan asti. Eli soittelen varmaan joskus ennen seitsemää (jos pelättyä puhelua ei tule) niin saan uunituoreet yövuorolaisen raportit tytön yönvietosta. Eli nyt täytyy pysyä hengissä - sekä vanhempien että tyttären - seuraavat yhdeksän tuntia. Tästä tulee vielä pitkä yö.. Onneksi hölökunta sai järjestettyä iskälle vielä yhden ylimääräisen sairaalapäivän, ihania ovat he vaikka niin usein joutuvat joustamaan ja paukkumaan.

Toim.huom. tämä blogger on arsesta, nielee satunnaisesti tekstejä tai osia siitä ja hävittää kuvat. Tai sitten se on käyttäjästä kiinni.

1 kommentti:

  1. Turvallisen tasaista tykytystä pikkaraiselle ja vanhemmilleen rauhaisia verenpaineita <3 jos ny si tositoipuminen pääsis käyntiin!

    VastaaPoista