torstai 14. heinäkuuta 2011

Veteraanipyöräilijän iltahuuto


Mentiin silloin heti klo 13.30 vierailulle teholle. Nappula oli silloin vielä ihan umpiunessa. Koneet pumppasivat beibiin adrenaliinia ja morfiinia. Lisäksi räppänän omaa puhdistettua verta palautettiin lähettäjälle ja tutut monitorit (syke, saturaatio, verenpaine) olivat kytkettyinä pikkuakkaan. Aluksi ihmettelin neitosen ihoreaktiota, punaisia läikkiä oli leuassa, kaulassa ja rinnassa. Hoitaja sitten selitti tyhmälle lehmälle että väri johtuu pesussa käytetystä punajuuren väriaineesta - se kertoo että kaikki paikat ihosta on kunnolla pesty. Hengitysputki meni beibille nenään, samoin kuin nenämahaletku. Minä olen tähän päivään asti elänyt siinä uskossa, että avsd:n korjausleikkauksen jälkeen ollaan vähintään muutama päivä hengityskoneessa. Nyt sekin luulo on sitten romutettu, ja se on hyvä.

**

 Käytiin nupun luona sairaalassa iltavierailulla. On meillä vaan ni-in ihana ja eloisa pimu tuossa vajaan kilometrin päässä. Räppänä oli poistettu hengityskoneesta, tosin saattaa olla, että hänelle laitetaan vielä ylipaineviikset (tjsp. se apparaatin lääketieteellinen selostus meni vähän huti kun piti ihastella beibiä). Lisäksi veripussit oli häipyneet (keittiön puolelle?). Nappulan ainoa piuhavapaa paikka on kuitenkin vielä vasen jalka, kaikissa muissa raajoissa on letkuja, kaksi päässä, yksi kaulassa, dreeni leikkaushaavassa, sydämentahdistimen piuhat, jalassa saturaatiomittari ja katetri. Täytyy olla varovainen kotona kylvetettäessä, ettei tyttärestä löydy vuotokohtaa samalla tavalla kuin polkupyörän sisäkumissa (plupplupplup). Kuulostaa varmaan karulta, mutta odotin jotain paljon pahempaa. Ne jutut, jotka netissä kertovat sydänleikkauksista, on jo sen verran päivääntyneet, että laitteisto noissakin on ehtinyt uudistua ja pienentyä. Ja nostihan se alkuaikojen tehohoito meidänkin toleranssia noita laitteita kohtaan.



Tämä kuva on klo13.30 vierailulta (leikkaus päättyi 11.30) Eli nappula oli ehtinyt olla parisen tunteroista teholla. Hengitysputki menee vielä nenään tuossa vaiheessa.

Kello napsuttelee jo kymmenen korvilla Suurena Leikkauspäivänä. Pääsimme juuri ja juuri valittavine reisinemme haalautumaan majapaikkaan - se mikä aamulla oli vielä iloista, rallattelevaa pyörällä ajelua on nyt iltaa kohti hiljentynyt purppurakasvoiseksi tuskalliseksi ähistämiseksi jopon selässä ja vaisuiksi inahduksiksi jokaisen kuopan kohdallaitorit

Tuhat kiloa huolia ja murheita on lähtenyt hartioilta. Toki edelleenkin pelkään joka hetki sitä, että puhelin pirahtaa. Mutta nyt olemme anarkisteja mäkkäritalossa, korkkasimme huoneessa pullon shampanjaa ja nostimme maljaa pienille, rohkeille ja hienoille tyttärille, joita maailma on pullollaan - ja Helsingin Lastenklinikan teholla on se meille rakkain!

2 kommenttia:

  1. Oih, miten hienoa - ja ennenkaikkea isosti isosti tsemppiä toipumiseen! Hyvältä näyttää - ja uskomme suunnan olevan vielä parempi.

    tsemppiä ja buranaa vanhempien reisille ;)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että tytön toipuminen on päässyt alkuun hienosti. Toivotaan että se jatkuukin samalla tavalla.

    VastaaPoista