Hieman kinkkinen tilanne tulee siitä, ettei rintalasta ole luutunut leikkauksen jäljiltä. Syynä lienee se rintalastassa räyhännyt bakteeripöpö tai sitten se, että nappulan rinta on kuitenkin avattu jo kolme kertaa, ja arpikudosta on varmasti kohtalaisen rajusti sisällä. Olenkin joskus vähän ihmetellen katsonut kun nappulalla näyttää hetkittäin olevan kananrinta (eli rintalasta todella koholla) ja joskus taas ei (varmaan minun silmät äsken valehteli). Nyt sitten Oulu konsultoi Helsinkiä ja odotetaan sieltä toimintasuunnitelmaa.
Kävin eilen juttelemassa perheneuvolassa viidestä kuluneesta vuodesta. Oli aika hurjaa, vapauttavaa ja karua kertoa meidän perheen lyhyt historia kaunistelematta uppo-oudolle ihmiselle. Siinä vesi lenti silmistä, mutta nämä koulutetut heebot osaavat kysyä ne oikeat kysymykset ja tehdä oikeat johtopäätökset. En taida mennä enää toista kertaa tuonne, koska ainoa asia joka tähän pään puristamiseen auttaa on tässä näppäimistön tällä puolella: täytyy opetella olemaan armollinen itselleen ja ottaa aikaa toipua noista niskaan sataneista kurakuormista. Se on jännä että tytön kanssa pienetkin kehitysaskeleet on superhienoja ja hän saa kulkea tätä elämäänsä ihan omaan tahtiinsa, mutta itseni kanssa vaadin enemmän ja heti!
Nappulan sydän lyö - se on Ainoa Tärkeä Asia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti