keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

TJ

Keskiviikko - hoppu siivota huone loppuun, palauttaa majoituslaput toimistolle mäkkitalolla, pakata kamat, pestä vessa. Kiire sairaalalle. Tuskainen odotus lääkärin kierrolle, eikö se ikinä tule. Beibi pidättelee kakkaa, sitäkin varmaan jännittää edessä oleva kotimatka. Lämmin kylpy ja maitopullo ei tuo apua vatsanväänteisiin. Sitten yhtä äkkiä hoitaja tulee huoneeseen, antaa kotiutuslaput ja kertoo meidän olevan nyt omillamme. Taksi kentälle, hysteeristä puhetta kuljettajalle lastenklinikasta. Ilo kuplii joka askeleella, me päästään kotiin tänään ja nyt, naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.

Haavaa tulee suihkutella vähintään kerran, mieluusti kaksi kertaa päivässä. Puhdistusaineita ei tarvita, ehkä joskus voi käyttää ihan perusvoidetta jos siltä tuntuu. Jos haava tulehtuu, soitto osastolle tai OYS:siin. Furesis jatkaa lääkkeenä, mutta nyt enää kaksi kertaa vuorokaudessa ja sekin vain kontrolliin asti. Kontrolli OYS:sissa 3.8. siihen saakka täytyyy vältellä isoja väentungoksia - vähän niin kuin me nyt tehdäänkin täällä lentokentällä - hmm.. Viiteen viikkoon ei saa nostella kainaloista, eikä lasta saa röyhtäyttää "normaalissa" röyhtäyttämisasennossa (eilen tosin yksi hoitaja sanoi, että se asento on sallittujen joukossa).

Endokardiitin riski on nyt hieman kohonnut, ja tästä sydänleikkauksesta täytyy informoida lääkäriä jos tyttärelle laitetaan puolen vuoden sisään hammasproteesit. Jostain syystä minusta tuntuu, että ne on yksi asia joita nappula ei tarvi vielä hetkeen.. Tietty olishan se eri vänkää, jos beibi hymyilis kuin Hannele Lauri tekohampaissaan 1v-valokuvissa. Rokotukset saadaan aloittaa kuukauden kuluttua leikkauksesta, suihkutus ja kylvetys normaalisti ja ruokailut tavallisesti iän mukaan.

Eli meidän lapsi on nyt periaatteessa niin terve kuin vain voi olla. Tietty se yksi kromosomi hengailee ylimääräisenä, mutta mitään elimellistä vikaa ei ole. Tästä voi alkaa se erityislapsen erityisen normaali lapsuus.


Tyttö ja posket matkalla kotiin sinivalkoisin siivin

PS. Ja mummo muuten sai elämänsä yllätyksen!! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti