keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Ketunhäntä kainalossa

Vähän erilainen päivä - onneksi

Viivyttelin aamulla tänne sairaalalle tulemista. Tietty soitin heti seitsemän aikaan ja tarkistin, että yö oli mennyt käsikirjoituksen mukaan. Nappula oli nukkunut melkein koko yön, ja ne valveilla olleet hetket oli menneet ihan tyytyväisenä itsekseen sängyssä jutellen. Hoitaja käytti sanaa: "hurmaava" meidän lapsesta, onpa äidillä taas syytä olla ylpeä.

Kun viimein hiihtelin osastolle yhdeksän maissa, oli nappula juuri einestänyt ja hyväntuulisenä hereillä. Odottelimme parisen tuntia lääkärin kiertoa jutellen, kikkaillen ja jumpaten. Sain hoitajilta hyviä vinkkejä kotihoitoon, ainoa asia jota nappulan kanssa täytyy välttää kuukauden ajan on kainaloiden alta nostaminen. Nyt voin jo kuiten röyhtäyttää tyttären ihan tutussa asennossa, eikä haavaa tarvi enää varoa niin kovin paljoa. Hoitajat tällä osastolla ovat varmasti olleet edellisissä elämissään enkeleitä. Nämä ammattilaiset ovat empaattisia ja rauhallisia ja antavat hätääntyneiden vanhempien viettää arvokkaasti aikaa lastensa kanssa.

Lääkäri kävi kierrollaan napsaisemassa beibiltä ne tahdistimen johdot irti. Minun hermo ei sitä toimenpidettä kestänyt, joten pakenin suosiolla paikalta ja tulin vasta paikkaamaan vauriot ja lohduttamaan itkevää nappulaa. Johtojen irrottamisen jälkeen räppänä oli muutaman tunnin kiinni sydänmonitorissa, jotta saatiin varmuus siitä että kaikki meni hyvin. Myöhemmin lääkäri vielä ultrasi beibin sydämen ja vakuutteli minulle leikkauksen onnistuneen. Huomenna saan vielä ohjeet lääkityksestä jne. Su-pe-ri-a!

Kävin päiväseltään pari tuntia mäkkitalolla siivoamassa huonettani. Huomenna on helppo aamu: pyykit pesuun, matkalaukku lastenrattaisiin, huoneen avain oveen roikkumaan ja tallustaen kohti sairaalaa. Meidän saatua lähtöluvan vaihdan muksulle omat vaatteet päälle ja hilpaistaan taksilla kentälle ja kotiin. Mieliala on jossain ihmisrodulle vielä tuntemattomissa sfääreissä.


Tässä illan kähmässä saatiin hoitsulta lupa käydä vähän kärryttelemässä syönnin päälle ja me akat mentiin kanttiiniin kahville. Napsukka tosin ei arvosta vielä kahvia kovin korkealle, mutta elämys se oli sillekin nähdä niin erilaisia kattoja ja valoja. Lisäksi heitettiin ihan pikkulenkki pihallakin - ihan vain totuttelun vuoksi. Nyt rääpiskö yrittää rakentaa mellakkaa tuossa häkkisängyssään ihan vieressä, sillä taitaa olla vähän vatsanpuruja tai joku muu asia aiheuttaa kohtalaisen kovaäänistä kommentointia - mutta kun tuo käyttökieli on vielä minulle tuntematonta.

Mummolle ei ole vieläkään vuodettu tietoa meidän huomisesta kotiutumisesta. Se poloinen ei sais unta jos tietäis meidän olevan tulossa. Täytyy kehittää joku hyvä jäynä sille huomiseksi.. Onhan tässä aikaa =)


Ei enää rumia hattuja ja tyhmiä piuhoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti