torstai 14. heinäkuuta 2011

O-ou

Miten tämän päivän tunteet voisi pukea sanoiksi? On ollut pirun tiukka päivä, muuten en kykene sitä kuvailemaan.

Aamulla kello soi kahdelta.Unet karisi hyvinkin nopeasti silmistä, kun päivän missio muistui mieleen. Aamukahvit, loput pakkaamiset, beibille maitoa ja auton keula kohti etelää. Koeran hylkäsimme jo illalla mummokerhoon kasvamaan pohjoista pituutta ja itäistä leveyttä. Ekat sata kilometriä satoi ja umpeen pakattu fiesta kynti valtavia lammikoita kuin Titanicin olisi aikoinaan pitänyt. Nappula veti unta kuulaan aina puoli kuuteen asti, eli kunnes olimme valahtaneet Jyväskylän tienoille eikä kärtyillytkään kuin viimeisillä kilometreillä.


Oikea osasto oli hukassa. Pituus, paino ja pissayllätys (kyllä muuten tytötkin osaa pissata kohti halutessaan!). Labran ja röngtenin akustiikan testaus (huuda niin kauan kuin henki kulkee ja näet huoneesta poistuessasi ihmisten kasvoilta kuinka kauas karjunta kuului) - toimii. Anestesialääkärin juttelut, sydämen ultraus, sydänfilmi ja pikakierros teholla. Ohjeistus seuraavalle päivälle ja kirurgi joka ei koskaan tullutkaan sovittuun tapaamiseen.


Pelkoa, paniikkia, epätietoisuutta, hitunen toivoa ja hetkeen viimeinen yö joka nukuttiin koko porukalla mäkkitalon parivuoteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti