Rottakoepäivä

Aamulla kun hilpaisimme sairaalalle niin lääkäri puhalsi samaan aikaan huoneeseen kertomaan että sydän näyttää ultrassa tosi hyvältä ja keuhkot on kuosissa muttamuttamutta jostain syystä nappulalla on tulehdusarvot koholla. Eli saamme kunnian jännätä huomisaamun verikokeiden tuloksiin asti sitä mahdollista kotiutusta. Nyt vaan alkaa kuppi tulemaan täyteen tämän vastustamisen kanssa. Mutta eiköhän huumori kestä vielä tämänkin, eihän tämä sairaalalla ja mäkkitalolla hengailu voi lopun ikää jatkua - eihän? Lisäksi sarvi säilyy päässä, koska jos huomenna tulehdusarvot ovat pompsahtaneet ylöspäin, niin antibiootti läksii suoneen ja nappulan sairaalassaolo pitenee. Ai että osaakin kirvellä. Eilen tuli kolmas kerta kun olen kertonut hyviä uutisia putkeen ja sama määrä kun noita muuttujia on tullut..

Finnair ei ole vielä ottanut yhteyttä ja kertonut, että saadaanko me heidän puolestaan lentää kotiin. Faxasin sen medif-lomakkeen heille eilen mäkkitalon konttorista. Himpun verran kiirettä pitelee jos huomenna on kotiutuspäivä, taisi blue1 saada uudet asiakkaat.

Iloinen juttu oli se, että sain tänä aamuna puhtaat farkut jalkaan, mun housut on kovasti pahasti tykänneet huonoa tästä polkupyöräilystä ja iskän mukanaan tuomat täydennykset vaatevarastoon olivat ihania. Mäkkitalon naapurit pääsivät tänään pois sairaalasta, sekin on iloinen asia, kaikkien ei tarvitse kahlata tässä sonnassa pitkiä aikoja. Meidän tytön (ja äidin ja isän) lempihoitaja on tänään töissä ja se on keventänyt meidän elämää ehkä satakunta kiloa ja tuonut beibille enemmän hellyyttä ja juttuseuraa kuin muiden hoitajien kanssa. Mutta kun Lastenklinikalla on vain yksi hoitaja jonka nenä sanoo "piip" jos beibi sohii siihen etusormellaan. Juurikin sen vuoksi uskaltauduimme käymään kaupungilla aamupäivällä. Nyt on WTC:n jenkkiherkkukauppa tyhjennetty ja Stockmannin leluhyllyt kevennetty ja löytyipä matkan varrelta vielä uusi kesähaalarikin natiaiselle. Lisäksi vielä Lastenklinikalla oli down-perheiden sopeutumiskurssilta tuttu pariskunta käyttämässä omaa aarrettaan kontrollissa ja oli ihana vaihtaa kuulumisia perheen äeteen kanssa. On jännä huomata, että "näissä piireissä" meidät tunnetaan ensisijaisesti beibin vanhempina eikä suinkaan ammatin kautta - kivaa vaihtelua se on sekin.

Illalla mulle iski niin voimakas migreeninsiemen silmien taakse, että käytin aviollista oikeuttani paeta talolle ja jättää lapsenhoidon isän vastuulle. Eli todennäköisesti niillä on paljon kivempaa kuin äidin kanssa koskaan. Napulle ei ole illalla noussut kuumetta, mutta meidän lempparihoitajan ääni katosi kesken päivän ja mukelo oli kärtyisempi kuin normaalisti. Johtopäätös tästä; me ollaan todennäköisesti saatu joku kulkutauti koko sakki ja parin päivän sisään jokainen on flunssassa. Mutta flunssa on pieni paha tässä sopassa ja se yleensä menee särkylääkkeillä ja levolla ohi. 　

PS. Ajattelin lanseerata uuden version joogasta - sosiaalijoogan. Siinä puhelimessa jonottamisen ajan (esim. finnairin tai verotoimiston palvelunumero toimii tässä hyvin) väännetään jalat tuohon asentoon. Kun puhelu sitten menee vihdoin virkailijalle, on mieli kirkas ja kroppa elastinen vastaanottamaan pettymyksiä pettymysten jälkeen. Tunneista kiinnostuneet ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.