Yritys hyvä, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki

Sunnuntain, klo 21.30 jatkuneen iltavuoron jälkeen, olo ei ollut virkuin mahdollinen kun lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä 03.40. Mutta perille päästiin aikataulussa klo 11.00 mennessä.

Osastolla K4 oli hoitajatar odottelemassa. Emmalta otettiin strategiset mitat, sydänkäyrä ja verenpaineet. Käytiin keuhkokuvissa ja verikokeessa. Sydän ultrattiin, anestesialääkäri ja leikkaava kirurgi kävivät esittäytymässä ja edelleenkin voisin ostaa Puntilalta (kirurgi) käytetyn auton. Tässä tulevassa leikkauksessa ei tulla pysäyttämään sydäntä, joten huolen tipahti murto-osaan aikaisemmasta.

Aikatauluksi sovittiin ilmoittautuminen osastolle tiistaina klo 09.00 – tyttö oli toisena leikkausjonossa, eli todennäköisesti saliin päästäisiin joskus puolen päivän aikoihin. Aamu ravinnotta, hiukset letille ja homma pakettiin. Yksi yö teholla kivunhoidon takia ja sen jälkeen radalle (eli K4:lle).

Tiistaina kahdeksalta, juuri kun olimme laittamassa kenkiä jalkaan sairaalaan lähtöä varten, tuli sitten se soitto. Teholle oli yön aikana tullut potilaita ovista ja ikkunoista ja tiistaille suunnitellut, ei kiireelliset, leikkaukset peruttiin. Uutta infoa tulisi päivän aikana. Jahans, tästä tulikin sitten lomareissu.

Emmahan itse tietysti oli äärimmäisen pettynyt kun ei päässyt tohtoriin kahtena peräkkäisenä päivänä, mutta mielipaha laantui hotellin aamiaisella. Suhattiin kaupungilla ja suunniteltiin päivän ohjelmaa uusiksi. Iltapäivällä hoitaja soitti, eikä meillä vieläkään ole päivämäärää tiedossa. Sen verran esitin toivetta, että koska meillä on isänsä kanssa 10v hääpäivä ensi kuussa ja sen myötä muutaman päivän aikuisten vapaa, josko Emma leikattaisiin joko a) ihan lähipäivinä tai b) vasta meidän "häämatkan" jälkeen, ettei me jätettäis toipilasta mukulaa mummon harteille.  Asiaa luvattiin harkita.

Tästä reissusta saamme onneksi D-todistuksen sekä käyntitodistuksen, ettei nyt ihan kaikki mennyt aivan omasta edestään. Onneksi isänsä on niin harkiten toimiva (lue: hidas liikkeissään), ettei hän ollut ehtinyt perua ennen leikkausaikaa varattua Muumimaailman retkeä. Siispä yhden ylimääräisen Helsingin yökyläilyn jälkeen lähdemme tänään Naantaliin pariksi yöksi nauttimaan kylpylästä ja Muumimaailmasta. Mikä tahansa on parempaa kuin K9:n vanhempien ”lepohuoneen” sohvan kuluttaminen..

Yritämme uudestaan jahka saamme mahdollisuuden. Sydän kuitenkin toimii niin hyvin kuin se tässä tilanteessa voi, tyttö kasvaa ja kehittyy rytinällä ja tänään päästään uimaan. Elämä on ihana lahja.