Kuinka monta muumia mahtuu laaksoon?

Vaikka leikkaus ei toteutunut suunniteltuun aikaan, ei se ollut maailmanloppu. Me hengailtiin yksi ylimääräinen vuorokausi Helsingissä kavereiden luona. Beibi otti ilon irti nuoren, vimmaisen naisen voimalla ja ravasi takaterassilla pulikointialtaasta kuplia puhaltamaan ja takaisin ilakoimaan ja pulikoimaan kahden minuutin välein. Onneksi uni tyrmäsi nuorisojaoston hyvissä ajoin ja me vanhemmatkin saatiin parantaa maailmaa muutaman tunnin ajan ennen kuin höyhensaarten juna lähti meidänkin osalta taipaleelle.

Naantalin kylpylähotelli on perälaudasta. Samoin kuin Helsingin Scandic Park, täälläkään ei ole kesällä toimivaa ilmastointia. Mikä ihme siinä on, ettei Suomen hotelleissa varauduta kesään laisinkaan? Ihan on avattava ikkuna, eikä huoneessa ole edes sellaista säädintä, jolla voisi leikkiä hallitsevansa huoneen ilmastointia. Tai no on täällä patterissa termostaatti, mutta se ei paljoa viilennä jos ulkoilman lämpötila hipoo 30 astetta. Näppärät asiakkaat kuiten ovat varautuneet kaikkeen, ja meillä on ihan oma pöytätuuletin mukana tuomassa edes pientä helpotusta tähän samperin kuumuuteen.

Torstaina oli Se Päivä, kun nappula pääsi fanittamaan livenä Suurinta Sankariaan. Me mentiin Muumimaailmaan. Mukana oli tukijoukkoja paikkakuntalaisesta D-perheestä sekä yksi Helsingin tuliainenkin, joka tosin liittyi sakkiin vasta Tärkeimmän Homman jälkeen.

Kun pikkunilkki näki Muumipapan ensimmäistä kertaa, hän oli ihan hämmentynyt. ”Papa” oli ainoa asia, jonka hän kykeni sanomaan. Kiltisti tyttö kuitenkin odotti vuoroaan ennen kuin tuli hänen hetkensä käydä Pappaa iholle. Eikä Emma halannut Pappaa, ehei, hän nojasi Pappaan niin että nenä meni lyttyyn ja vain seisoi siinä Pappaa vasten pitkän tovin. Äidillään tietysti vedet lensi silmistä, koska beibillä on aina leikkauksissa ja teholla ollessaan ollut mukana pehmopappa. Yleensä sairaalareissujen jälkeen Papa on saanut pitkän kylvyn 40 asteen ohjelmassa UPO:n toimesta, koska siinä on ollut verta aika reilusti.

Muumipapa on myöskin Petteri-rievun ohella ollut mukana lähes joka reissulla, joka ollaan tehty ja sitä on etsitty joskus kissojen ja koirien kanssa hotellien sänkyjen alta ja seinänvierustoilta. Ja nyt pikkupirpana pääsi nojailemaan Pappaa vasten ja oli kerrankin itse Papan paijattavana, eikä aina toisin päin.  

Ottaen huomioon, että me ollaan se sakki, joka kiersi Louvren alta kahteen tuntiin ja British Museossa Lontoossa aikaa kului vajaat kolme tuntia (josta lounas vei leijonanosan), oli ihme, että Muumimaailmassa me viihdyttiin ihan kevyesti viisi tuntia ja vieläkin saattoi jäädä joku nurkka koluamatta. Ja todennäköisesti tuosta tulee meille ihan vakio kesäkohde, jonne on päästävä vuosi toisensa jälkeen. Pappaa vasten nojailemaan ja voimia keräämään.

Muumimaailman jälkeen hotellille ja iltahommiin. Huomenna palataan takaisin kotiin ja arkeen ja aletaan taas odottamaan jonohoitajan soittoa. Mutta nyt en enää pelkää sitä niin pahasti kuin mitä aiemmin. Koska käytännössä kyseessä tulee olemaan ”kauneusleikkaus”, mikä sujunee ilman dramatiikkaa. Toivottavasti.

Ja PS. Eilisen päivän aikana tuli loistouutisia Etelä-Pohjanmaalta: pieni, hieno sankaritar on nyt virallisesti selättänyt leukemian! Ihan parhautta! Päivä ei voisi paremmaksi käydä noiden uutisten jälkeen!

Papalta lämpöä hakemassa

Nuuska Muikkunen vaeltelee talvet, tyttö ympäri vuoden