maanantai 2. helmikuuta 2015

Räkä ja roiskis

Tänään saatiin varmuus siitä, että nappulalla on sydänpussi tulehtunut. Nestettä on kertynyt hiukan, mutta tulehdusarvot ovat onneksi laskusuunnassa taas. OYS:sin ohjelmassa oli labrakokeet, keuhkokuva ja ultraus & lääkärin kanssa jutustelua. Isä ei ollut mukana töiden takia, joten koppasin hereilläpitäjäksi mummon. Hänen tehtävänä oli napsauttaa minulle luunappi otsaan aina kun alan pilkkimään - varsinkin auton ratissa. Edellisen yön kahden tunnin yöunet eivät ihan riittäneet turvalliseen autoiluun tytön kanssa kahdestaan.

Kun hommat sairaalalla oli paketoitu, pyysin lastenkardiologin oikeaa kättä, ihanaa sairaanhoitajaa - Tuulaa - hetkeksi sivummalle juttelemaan. Kysyin häneltä mahdollisuutta käydä hieman juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa stressinpurkutavoista. Minullahan on tällä hetkellä ihan pikkuriikkinen haaste toimia arjessa normaalisti. Saan ennalta varoittamatta edelleenkin hillittömiä tärinäkohtauksia ja itkeskelen vähän kaikkialla. Nyt on lisähaasteeksi tullut unettomuus, hillitön kauhu lapsen kuolemasta ja sementtisäkki rinnan päällä. Tuntuu turhauttavalta, että nyt kun kriisi on jo ohi, niin minä alan oirehtimaan. Tuula oli sitä mieltä, että tähän tarvitaan lääkärin lausunto. Hän soitti kardiologin käväisemään huoneessaan ja sillä hetkellä kun minun olisi pitänyt selkeästi artikuloiden kertoa tilanteestani, aloitin hirvittävän huutoitkun. Siinä päästelin koko viiden vuoden patoumat kerralla ja jostain ihmeen syystä lääkäri ymmärsi, mitä haen takaa. Siispä näin nelikymppisenä minut ohjataan nuorisopsykiatrian kautta hoitoon. Ainahan sen voi perustella sillä, että kaikki on varmasti alkanut lapsuudesta..

Helmikuu meillä vietetään hiljaiseloa. Kuukauden pronaxen-kuuri toivottavasti taltuttaa sydämessä muhivan pöpön. Tämän viikon torstaina meillä on vammaisneuvola, johon kardiologi laittoi määräyksen kontrolloida tytön crp ja puolivälissä kuuta on kontrolli OYS:sissa (isänsä saa viedä lapsen sinne, minä en tämän päivän shown jälkeen kehtaa siinä paikassa naamaani näyttää). Päiväkodin henkilökohtainen avustaja soitteli tänään, että milloin hän voisi tulla harjoittelemaan tytön kanssa portaat-ohjelman juttuja kotiin ja puheterapeutti pyörähtänee kerran viikossa, mutta muut vieraat eivät ole sallittuja - mikään pöpö ei voi nyt muuttaa meille asumaan.

Mutta kunhan tästä selvitään, niin kotikujalla on liekehtivät renkaanjäljet kun perhe poistuu tältä perältä. =)



1 kommentti:

  1. Tämä sydänlääkäri on siis sydämellinen, ymmärsi.
    Oleellisinta lienee, että joku oman alansa asiantuntija ottaa nyt niitä sementtisäkkejä pois harteiltasi. Missäs muualla sitä ois yhtä turvallista päästellä vuosikausien patoutumat, kuin lääkärin vastaanotolla; eipä jääny hällekään epäselväksi, että olet jelpin tarpeessa. Tiedät itsekin ainakin jonkun ajan kuluttua, ettei moisessa ole mitään häpeämistä. Ihminen kestää vain tiettyyn pisteeseen, sitten läikkyy yli. Toivon paranemista itsekullekin!

    VastaaPoista