maanantai 8. syyskuuta 2014

Lyönti kerrallaan

Me taidettiin jäädä jumiin tänne pään sisäiseen apinatarhaan, eikä täällä ole yhtään kivaa.

Helsingin reissusta on alta viikko. Mitään tietoa ei ole vielä tullut siitä, onko kirurgien kokous käsitellyt nappulan asian ja me ollaan ehditty mutustelemaan tuota ultranneen lääkärin antamaa tietoa.

Ja tottahan sitä täytyy alkaa huolehtimaan ja murehtimaan. Me keskityttiin niin innokkaina siihen yhteen ainoaan lauseeseen: "ei leikkausta" että tärkein asia jäi kysymättä: miten beibin sydämen tilanne kehittyy tästä eteenpäin? Olemmeko saavuttaneet sen tilan, että lääketiede nostaa kätensä pystyyn kun mitään ole enää tehtävissä? Keskitytäänkö nyt oireiden helpottamiseen nesteenpoistolääkityksellä,  mutta sydän jatkaa laajenemistaan, läppävuoto voimistuu ja kaikki menee päin helvettiä. Kas siinäpä vasta mieltä ylentävä ajatus aamuyön pikkutunteihin.

Suomessa kehitysvammaiset eivät saa siirtoelimiä, eli se reitti on suljettiin sillä hetkellä kun munasolu hedelmöittyi virheellisesti.

Helsingin kirurgit päättävät leikkauksesta Oulun kardiologin konsultaation perusteella - tavallisesti. Nyt meillä on Helsingin lääkärin lausunto ja kuvat eikä Oululla enää ole asiaan sanomista. Tietysti leikkaus itsessään on hurjan suuri riski eikä sekään automaattisesti tarkoita palaamista elävien kirjoihin. Mutta mikä tässä tilanteessa olisi paras ratkaisu? Se, että mennään isolla riskillä leikkaukseen joka ei todennäköisesti paranna tilannetta jos lapsi siitä edes selviää hengissä vai se, että mennään niin pitkälle kuin vaan luonto antaa? Onneksi se asia ei ole meidän käsissämme. Mutta tuntuu todella haljulta miettiä, kumman tahtoisin lapselleni, ainokaiselleni, kaikelleni.

Nyt on äidin psyyke kovilla. Edellisissä leikkauksissa olen aina keskittynyt siihen, että asiat etenevät sydämenlyönti kerrallaan. Jossain tässä matkan varrella olen päässyt jo vähän irti siitä ajattelutavasta. Mutta näemmä palaamme jälleen asian ytimeen ja takaraivossa alkaa taas soimaan lakkaamattomana korvamatona Edu Kettusen "kone älä hyydy"

Se viisas, joka aikoinaan lanseerasi lauseen "kenellekään ei anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa" puhui paskaa. Tämä selkä on katkennut jo ajat sitten ja silti jostain lykkää lisää painoa koko ajan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti